Sohvaperunlakossa

Hyvät lukijat! Tervehdys tältäkin puoliskolta blogin pitäjistä. Sufna on ahkerasti pitänyt tekstitystä kasassa kun itse lorvin maailman toisella puolen. Sieltä siis nyt kotiutuneena ja aika palata hyvän olon alkulähteille :)

Syy ensimmäiseen blogitekstiini on nyt uusi villitykseni, sohvalakko. Se tarkoittanee kokeneelle vuorotyöläiselle jotakin todella uutta ja ihmeellistä. Kerronpa kokemuksestani, kuinka pehvan kuva jää kiinni siihen keskelle sohvaa. Ympärille on kasaantunut tuoleja sohvapöydän sijasta, josta on helppo sitten kaapia apettaa. Mukava peitto ja kaukosäädin. Ah nam :) Ainoa, että en osaa nauttia tästäkään kohtuudella, vaan minut vangitsee toinen toistaan surkeammat televisio-ohjelmat tunneiksi eteenpäin ja niin suunniteltuni "hetken huilaan tässä" venyikin koko iltapäiväksi. Sitten koiran lenkki ja isännän kanssa vuorostaan sohvalle loppuillaksi. Ja sitten vielä ihmettelee kun on poikki ja kismittää kun en mitään (taaskaan) saanut aikaiseksi.

En tosin taida olla ongelmani kanssa yksin. Löysin nimittäin pienen etsiskelyn jälkeen, lähinnä lehtikirjoituksia, aiheesta sohva ja terveys. Sohvalla istuminen on lähestulkoon kansansairaus ainakin mitä on uskominen liikuntafysiologia A. Pesolaa. Hän kuvaa artikkelissa, joka pohjautuu samaisen miehen kirjaan, istumisen terveysvaaroista, joita ovat mm. lihasten vähäisempi työskentely, hermoston hapen saannin väheneminen ja niska- sekä hartiasäryt yleistyvät. Lista jatkuisi vielä, mutta samanlaista tekstiä on tuottanut myös fit.fi sivusto, jossa kuntoliikkujan ja sohvaperunan terveytserjoa mitataan vuosien saatossa. Tähän lukeutuvat sitten luustonhaurastuminen ja yleiskunnon laskeminen ja hengästyminen jo vähäisestä liikunnasta.

Jokainen voinee varmasti itse todeta, että sohvalla istuva versus säännöllistä kuntoliikuntaa harrastavan terveysero on kuin yöllä ja päivällä. Sohvaperunavaivaan tarjoavat myös molemmat artikkelit ratkaisua ja niinkin yksinkertaista kuin ylös sohvalta, seiso!

Seisomisella todetaankin olevan rutosti terveysvaikutteita kuten lihasten aktivoituminen ja elimistön energian kulutus kasvaa. Happi kulkee päähän asti ja vireystila paranee. Yle artikkelissa oli haastateltu joulunmaita Gigatin henkilökuntaa, joka oli todennut nyt muotia olevien aktiivisuusrannekkeiden menikin kasvavan. Aktiivisuusranneke motivoi liikkujaa täyttämään päivän liikunnan tarpeen ilmoittamalla illalla, että vielä olisi päivästä jäljellä kulutettavia kaloreita. Salkkarit saa jäädä ja täytyy lähteä ranteessa roikkuvan personal trainerin kanssa lenkille :) Olen tosin kuullut juorun, että virkkaamalla saa kulumaan monta kilokaloria ;)


Sohvalakkoa on kestänyt reilun viikon. En ole istunut kuin vasta kello 22 illalla sohvalle ja saanut aikaiseksi tosiaan jotakin! Olen tosin siirtänyt istumapaikkaa keittiöön, mutta olenpahan ainakin lukenut jotain televison katsomisen sijasta ;) Joskus olen erehtynyt myös siivoamaan, kun on jotain tarvinnut tosiaan tehdä. Vireystilani on parempi ja saan käytettyä arjesta tunteja enemmän irti kuin ennen. Ei mene aika enää töistä palautumiseen vaan vapaa-aika tuntuu omalta jo vain siksi, etten istu sohvalla!

terkuin ex-sohvaperuna

Heunu

p.s kuvat ovat hakusanoin haettu armaasta googlesta, ei omia kuvia :)

Ranskattaaret eivät liho - toimiiko? -Sufna selvittää Osa 4

Tilannekatsaus

Hellouu! Arvoisa lukija, nyt on tilanne katsauksen aika. Seuraavaksi kerron, miten Guilianon ohjeistukset ovat taipuneet arkeeni. Eli aloin kokeilemaan tätä elämän tapaa 25.12.2014, lähtöpainoni oli reilu 70 kiloa, tällä hetkellä paino on 68,2 kiloa. Eli toistaiseksi voidaan tehdä johtopäätös, että jotain ainakin tästä ruhosta on irronnut. Toki osa siitä on varmasti nestettä, mutta kuitenkin. Toistaiseksi ei ole miltään pahalta riistolta tuntunut. Toki välillä on saattanut tuntua siltä, että "voi kun vielä tekisi mieli toista pitsapalaa". Mutta huomio on luotava siihen, että kyse on tosiaan toisesta palasta, joten ensimmäisen olen jo saanut. En siis ole joutunut olemaan ilman pitsaa. Aamuisin herätessä on ollut välillä jännä olo kun on päivä lähtenyt käyntiin fiiliksellä: Mitäköhän sitä tänään söisi?

Aivan ensimmäiseksi tavoitteeksi otin toimintasuunnitelmassani http://hyvaamieltaetsimassa.blogspot.fi/2014/12/ranskattaret-eivat-liho-toimiiko-sufna_40.html kohdan 1. Pöydän ääressä syönti ilman viihdykkeitä, kuten läppäriä tai kirjaa. Pakko sanoa, mutta se on tehnyt huikean eron aikaisempaan naposteluuni. Jos napostelisin yhtä paljon kuin ennen, en voisi tehdä mitään muuta kuin istua keittiössä syömässä. Naposteluun yksinkertaisesti kyllästyy, kun kokoajan pitäisi hienosti asettua ruokailemaan. Toisaalta taas tykkään istua rauhassa syömässä silloin kun on tarkoituskin syödä. Yhden kevennyksen olen kuitenkin itselleni sallinut. Saan juoda teetä (ei maitoa tai sokeria) tai vettä kirjaa lukiessa, jos minua huvittaa. Minusta on ihana syvenytä johonkin kirjaan höyryävän teekupposen kanssa. Mutta ei tämä aivan helppoa ole ollut. Muutaman kerran olen saanut itseni kiinni kävelemästä leipä kädessä kohti sohvaa ja olen joutunut tekemään eteisessä U-käännöksen takaisin keittiöön. Hassua, miten joihinkin tapoihin vain tottuu niin paljon, että jos ei ole tarkkana, ne tekee vahingossa. Toinen milloin huomaan kaipaavani sohvaa, on silloin, kun minulla on nälkä, väsy, ja vilu samaan aikaan. Silloin tekisi mielä käpertyä vilttiin mussuttamaan ja katselemaan dokumentteja.

Kohta 2. mehuja ja limsoja ei ole tullut ostettua, eikä se ole tuntunut miltään. Jopa tuo aviopuoliso lupasi olla ostamatta tämän vaiheen aikana kotiin limsoja. Makeutusaineen käytöstä teessä olen myös päässyt kokonaan eroon. Se oli vain työpaikan tapa josta ei minulle ollut sen enempää nautintoa, kuin hyötyäkään.

Voitolla yöhön!

Kohdassa viisi, lopetan työpaikan kahviherkkujen syömisen. Ja armas lukija, nyt kerron sinulle voitokkaista yövuoroistani. Yövuorot ovat olleet sudenkuoppani, jotenkin olen aina ajatellut, että yövuoroihin saa ostaa mitä vaan, sipsiä, karkkia, limsaa ja tottahan toki jotain hyvyyksiä myös yökkökaverille. No tällä kertaa evästykseni oli terveellinen ja kunnossa. Mutta vaara vaani kahvihuoneessa pahaa aavistamatonta hoikistujaa, nimittäin keksipaketti ja kaksi (nyt en valehtele) boolimaljan kokoista lasimaljaa joulun suklaakonvehteja!!! Mutta minäpä toteutin omaa toimintasuunnitelmaa ja sallin itselleni vähän hyvyyksiä. Ensimmäisellä tauollani valitsin itselleni valmiiksi koko yötä varten hyvyydet jotka voisin syödä. Nyt ylpeänä kerro, että ilman ongelmia, selvisin yhdellä piparilla ja yhdellä enkeli suklaalla. Toisena yönä otin kolme, itse Hong Kongista tuomaani makeista, joita en ollut vielä itse maistanut. Totesin kahden jälkeen, että eivätpä olleet kummoisia ja ennen vuoron loppua vein viimeisen (käärepaperi oli päällä) takaisin kulhoon. Yökkökaverin kanssa mietittiin, että voisiko töissä alkaa tuomaan jotain muuta kuin karkkia ja pulla. Toki arvostamme itseleivottua, mutta jos joku lomalta tullessaan aikoo tuoda kaupan keksipaketin, niin voisiko sen korvatakin pussilla mandariineja. Ihan just saying. Meillä töissä joku on jatkuvasti tulossa lomalta ja pöydässä on lähes aina jotain. Pari kertaa minun on pitänyt siirtää pullapussia itsestäni kauemmas kun ovat olleet siinä silmieni edessä. Mutta kun keskityn omiin sapuskoihin, ja pullapussi on siirretty piiloon pöydällä olevan maljakon taakse, niin sinne ne unohtuvat.

Tasaisissa ruoka-ajoissa on vielä petrattavaa, mutta jo pelkkä pöydässä syöminen on auttanut tätä ja vähentänyt turhaa puputtamista. Mutta vielä tätä pitää harjoitella. Samoin valmistettavien ruokien etukäteen suunnittelua. Kauppareissuja olisi vähemmän kun vaan jaksaisi istua alas ihmettelemään.

Operaatio ähkyn selätys

Olen pyrkinyt välttämään ähkyyn syömistä. Aina se ei ole onnistunut, sillä olen huomannut, että minulle tulee ähky yllättävän pienistä ruokamääristä. Ennen vain olen hotkaissut kaiken niin nopeasti, että ähky on kolkutellut ovea vasta kun olen jo kolmannessa lautasellisessa. Nyt kun olen joutunut keskittymään ja tunnustelemaan olenkin huomannut olevani tosi täysi jo ensimmäisen annoksen kohdalla. Sen verran voin ylpeillä että olen loistokkaasti välttänyt superähkyyn syömistä, eli sellaista, että tunnet suoranaista kipua kun poistut pöydästä. Kun ähky on kokonaan selätetty alan katsomaan kuinka paljon pienempiä annoksia pystyn todellisuudessa syömään niin että olen kylläinen. Muutaman kerran kokeilleena, voin jo sanoa, että hyvin pieniä. En halua kuitenkaan kiirehtiä pienentämisessä, jotta se ei alkaisi tuntumaan nälkäkoululta, joka voi romuttaa koko jutun. Olen myös tehnyt sellaisen huomion, että kun olen onnistunut syömään vain sen kokoisen annoksen, että tilaa vielä olisi, tulee noin tunnin kuluttua erittäin hyvä ja reipas olo. Ihan uusia fiiliksiä minulle, toivottavasti paranevat entisestään. 

Uusiin ruokiin olen myös tutustunut. Ostin mm. elämäni ensimmäisen kerran kastanjoita, joita sitten paahdin uunissa. Ihan hyviä, yllättävän makeita, ei valittamista. Hedelmä valikoima on myös laajempi, ei pelkästään omenia ja banaaneja. Kovasti ole nyt myös kiinnostunut kausiruokailusta ja luomukin kiinnostaa uudella tavalla. Mahdollisesti näihin vielä palaan uudelleen tulevissa blogeissa. Joka tapauksessa luku hyllystä löytyvä tällä hetkellä mm. aitoa ruokaa sekä Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville Kirjat. Kännykkään ole ladannut Satokausikalenteri sovelluksen johon olen aivan lääpälläni.

Ensimmäiset kastanjat, vaan ei viimeiset

Häirikkö ruokia olen välttänyt tuomasta kotiin ja olen siinä onnistunut. Mutta ongelma onkin, että niitä tuovat muut. Aviopuolison kaverit toimittivat jääkaapin niin täyteen roiskeläppäpitsoja ja kaupan hampurilaisia, että silmiin sattui katsoa niitä, onneksi ne siitä hävisivät parempiin suihin. Toinen on joulun konvehtirasiat, ei jumalauta! Niitä tulee ovista ja ikkunoista, joulusuklaat ovat kaikkialla! Kun joulu on nyt ohi, niitä on sitten vielä kasoittain alennuksessa. Pysy vahvana, pysy vahvana! Ostan vain joitai kermaperseiden yksittäin myytäviä hienostosuklaapalleroisia hemmetti soikoon! Mies lupasi onneksi syödä tusinarasiat omin päin ja piilottaa minulta, etten näe niitä.

Muita mutkia matkassa: Sukulointi. Vierailu suvun luona enteilee kahvipöytiä.

Keskihintaisten ravintoloiden annoskoot tuottavat minulle ongelmia. Annokset ovat siis reilut ja riittoisat, jota ennen arvostin suuresti. Nyt homma onkin kääntynyt päälaelleen, kun syön ajatuksella ja rauhassa, huomaan nopeasti tulevani täyteen. Siinä vaiheessa annoksesta on kulunut vasta 1/4 osa. Kun annoksen on maksanut äitini, on erittäin vaikea jättää yli puolta syömättä. Sillä hetkellä ei tietenkään ole myöskään purkkia johon voisi osan laitta, ja aivot ei pelitä niin paljon, että voisi kysyä tarjoilijalta, onko heillä. Ja kun kyseessä on lohisalaatti, tunnen itseni jotenkin tyhmäksi. Ennen olisin nauranut ihmisille jotka vääntelehtivä salaattiannoksen edessä, että voi voi kun on masu jo täynnä. Nyt olenkin itse yksi heistä. Salaattiahan voi kaloreiden puolesta syödä ihan mielin määrin, mutta kun tämän jutun tarkoituksena ei ole löytää mahdollisimman kevyttä ruokaa jota voi syödä ylettömästi. Ja tarkoitus on opetella lopettamaan kun on sopivan kylläinen. Koska en kuitenkaan kestänyt ajatusta roskiin menevästä lohen palasta ahdoin sen kitusiini ja jätin rehujen syönnin vähemmälle. Kiitosta ravintola saa siitä, että majoneesikastikkeen se oli automaattisesti pistänyt salaattiin mukaan pieneen purkkiin, eikä salaatin sekaan. Otin purkista hieman kalan päälle mausteeksi ja loput jätin. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että ylipäätään jätin lautaselle jotain, täytyy vain opetella pitämään tyhjää purkkia mukana ylimääräiselle tai pyytää se jo valmiiksi henkilökunnalta. Kaikesta kieltäytymisestä huolimatta, en halua tehdä lisää ruokahävikkiä, kun maailmassa heitetään jo muutenkin liikaa ruokaa roskiin.

Anopin kahvipöytä on myös vaarojen karikko. Miten voit kieltäytyä, kun toinen silmät sädehtien sirkuttaa, että "sinua varten leivoin!"? Ei meikäläisen kantti kestänyt vaan tartuin pullaan ja pasteijaan, sekä pipareihin ja siinä sitten hissukseen mutisin, että olin kyllä meinannut vähän keventää.

Tapaus Budapest

Budapesti-pettymys. Joulun aikaan on tarjolla Budapest-nimisiä konvehteja. Olen oppinut pitämään niistä ja sain niukin naukin ennen joulua pidettyä itseni kurissa, jotta en ostaisi niitä kotiin. Vanhempien luona oli avattu paketti ja ajattelin ottaa sivistyneesti yhden, teekupillisen kanssa. Siihen sitten asettauduin naatiskelemaan, hopeinen käärepaperi rapisi ihanasti. Nostin suloisen palan taivasta huulille ja puraisin. Seurasi pettymys. Maku oli paljon pliisumpi, kuin odotin, olin jotenkin muistanut niiden olevan paljon suklaisempia. Ihan hyviltä sinällään maistuvat, mutta olin jotenkin päässäni glorifioinut ne vallan ihmeellisiksi. Olen tainnut aikaisemmin vain syödä niitä monta kerrallansa, ilman että olin edes maistellut mitä syön. Jäivät kyllä kauas Mamas Cornerin ihanista käsin tehdyistä tummasuklaisista konvehdeista. 

Tästä eteenpäin

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen saavutuksiini. En koe että olisin hirveästi joutunut ponnistelemaan tämän eteen. Aion vähä vähältä nyt lisätä lisää tavoitteita. Kun löydän sopivat vapaapäivät aioi kokeilla taikapurjokeittokoitosta, meinaan hieman muokata sitä vähän pidemmäksi ja lisään siihen joitain muita detox elementtejä. Minun pitäisi myös keksiä hätävarasnäksi tiukkoihin tilanteisiin kun nälkä yllättää. Liikunnan lisäys tapahtuu tulevaisuudessa lähes automaattisesti, kun joudun luopumaan syystalven lainassa olleesta autosta. Haluaisin lisätä arkiliikunnan määrää ja päästä eroon rappusinhosta. En ole vielä myöskään yrittänyt tehdä jogurttia joten pitää vain etsiä sopiva kauppatuote, josta saisin juuren. Rituaalinen syöminen on vielä jäänyt vähemmälle. Vaikka syönkin pöydän ääressä, on kauniin kattauksen osuus ollut aika säälittävä. Olen suunnitellut, että alan kellottamaan syömisiäni, syön edelleen aika nopeasti ja haluaisin tietää, kuinka paljon keskimäärin käytän aikaa ateriointiin. Mikäli aika on todella lyhyt alan laittaa itselleni ajastuksen päälle, että syön jonkun tietyn ajan. 20 minuuttia on aika joka kestää kun tieto syömisestä menee kunnolla mahasta päähän, joten sitä olisi hyvä tavoitella.

Kaikella rakkaudella 

Sufna

Kuvat: omistan tämän julkaisun kuvista ainoastaan kastanja-kuvan. Muut ovat googlesta, yllätys, yllätys...

Ranskattaret eivät liho - Toimiiko? -Sufna selvittää! Osa: 3

Toimintasuunnitelma trimmausvaiheeseen

Arvoisa lukija, viime blogkauksessa paljastin omat ruokapaheeni, häirikköni. Nyt kun olen analysoinut ruokapäiväkirjat tarkemmin, voin alkaa suunnittelemaan miten minun kannattaisi lähteä sitä työstämään. Ranskattaret eivät liho kirjassa varsinainen toiminta alkaa "nopealla trimmausvaiheella". Tarkoituksena on kolmen kuukauden aikana, pikkuhiljaa alkaa luopua näistä häiriköistä tai vähentää niitä. Huomion arvoista muihin dieetteihin on, että tarkoitus ei ole kieltää mitään tai luopua kaikesta, sillä se vain kostautuu jälkeenpäin. Nyt tehdään myönnytyksiä ja kompromisseja, voisinko tulla toimeen kokonaan ilman tätä, jos en, voisinko vähentää sen nauttimista? Jos sunnuntai jäätelöstä luopuminen tuntuu kadotukselta, älä luovu siitä. Voisitko vähentää jotain muuta, tai voisiko jäätelö annos olla puolet pienempi? Tässä vaiheessa myös opitaan uusia tapoja, syömään keskittyneesti, tutustumaan uusiin ruokiin, löytämään ne ruuat mitkä todella tuottavat sinulle maksimaalista nautintoa. Opit huomaamaan ne ruuat joita vain syöt, mutta itse asiassa et oikeasti nautikaan niistä. Trimmaus vaiheen ei siis ole tarkoitus olla mikään nälkäkuuri, sen on tarkoitus olla nautinnollinen tutkimusmatka.

Kerään alle listan asioista mitä olen ajatellut pikkuhiljaa lähteä muuttamaan, ja seurata niiden vaikutuksia. Tarkoitus ei ole, että otan kaiken käyttöön heti, vaan aloitan muutamasta ja laajennan. Lista saattaa muuttua ja muokkaantua näiden kuukausien aikana, mutta kirjoitan niistä sitten tuonnempana jos eteen sattuu.

Sufnan toimintasuunnitelma

1. Pöydän ääressä syönti. Tämä on ensimmäinen tavoitteeni, jota lähden heti toteuttamaan. Opettelen syömään keittiön pöydän ääressä ja keskityn ruokailuun. En ota lähelleni, konetta, lehtiä tai kirjoja.

2. En ylensäkään ostele rutiininomaisesti mehuja tai limsoja. Mutta pyrin jättämään ne kokonaan kolmen kuukauden ajaksi. Mehuista saan turhia kaloreita jotka ovat pääasiassa vain sokeria, eikä kuitenkaan tuo kylläisyyden tunnetta.

3. Lopetan makeutusaineen käytön teessä kokonaan. En edes tiedä miksi olen tämmöisen tavan itselleni töissä hankkinut, kun kuitenkaan kotona en yleensä laita teehen mitään, silloin tällöin hunajaa.

4. Kokeilen Guilianon taikapurjokeitto-viikonloppua, vaikka en olekaan kyseisten juttujen suuri fani. Ranskalaisen keittiötieteen nimissä - uhraudun!

5. Alan järjestelmällisesti välttämään työpaikan kahvipöytäherkkuja. Mikäli kuitenkin haluan sieltä jotain ottaa, voisin kahvituokion aluksi valita lautaselle valmiiksi, mitä aion syödä ja syödä vain ne. Tällä tavoin voin välttää jatkuvan kulhosta napsimisen.

6.Napostelun ja närppimisen lopettaminen. Tähän auttaa ruokailujen parempi suunnittelu ja ruoka-ajoista kiinni pitäminen. Tämä tulee varmasti olemaan itselleni yksi vaikeimmista tavoitteista. Kirjassa annettiin vinkki rauhoittavasta häirikköjen korvaajista. Tehtäväni on siis keksiä joku terveellinen snäksi jonka voin pitää kotona tai mukanani kaiken varalta, mikäli himo pääsee yllättämään. 

7. Hätävarasnäksin avulla voin myös välttää sitä, että päästäisin itseni liian nälkäiseksi, jolloin annoskoon hallinta myöhemmin on vaikeampaa.

8. Ähkyhakuisuuden vähentäminen. Pyrin opettelemaan pois tavasta jossa koen että pitäisi aina syödä itsensä aivan täpötäyteen. Guilianon vinkki kirjassa on, että ruokaa pitäisi syödä aina vain sen verran, että syömisen jälkeen vielä olisi tilaa pienelle jälkiruualle.

9. Kun olen päässyt eroon ähkyhakuisuudestani alan pikkuhiljaa pienentämään annoskokoja.

10. Ei santsausta. Minimoin kolmen kuukauden ajalta rasvaiset sokeriset hyvyydet, jos en koe todella tarvitsevani niitä. Pyrin välttämään automaattista syömistä. Kun syö jotain hyvää silloin kun sillä on todellista merkitystä, on nautinnon määrä myös suurempi.

11. Viikon ruokien tarkempi suunnittelu, uusien ruokien kokeilu, tiedon hankkiminen, kausiruokailuun perehtyminen, einesruokien käytön vähentäminen.

12. Veden juonnin tarkkailu ja lisääminen. Juon yleensä tarpeeksi vettä, mutta kiireisessä työvuorossa juominen saattaa unohtua.

13. En ole liikunnan suurystävä, muutamia lajeja joita harrastan harvakseltaan. Pyrin pikkuhiljaa lisäämään liikunnan osuutta. Kirjassa painotetaan erityisesti kävelyn ja portaiden merkitystä ja lajeja, joita voit tehdä arkivaatteissa, kuten pyöräily.

14. Kirjassa tohtori-ihme oli määrännyt Mireillelle kaksi annosta jogurttia päivässä. Ajattelin itse kokeilla samaa, koska pidän jogurtista. Ajattelin myös kokeilla jogurtin valmistusta itse kirjasta löytyvän helpon ohjeen avulla.

15 Kirjassa muistutetaan itsensä palkitsemisesta mielellään lauantaisin. Koska vuorotyöläisen viikonloppu voi olla milloin vain en sido tätä tiettyyn päivään. Koska pidän erittäin paljon ulkona syömisestä ja ystävien kanssa pidetyistä teehetkistä, aion nauttia näistä täysillä. Tämä ei siis tarkota mieletöntä mässäämistä vaan sivistynyttä herkuttelua jonkun kanssa. Nämä ovat myös mainiota hetkiä harjoitella syömään järkeviä annoksia. Oma Akilleen kantapääni on se, että koska olen maksanut, niin otan kaiken irti minkä saan. Ei mene sitten rahat hukkaan. Lopputulos: Olen sekä rahaton että lihava. Nykyisessä maailman tilanteessa ei ole järkeä varastoida mahdollisimman paljon rasvaa vyötärölle tulevaa talvea varten.

16 Kokeilen kirjan vinkkiä syödä aterian ensimmäiset suupalat vain yhtä ruokalajia kerrallaan, jolloin todella maistan ne. Tämän uskon auttavan itseäni syömään kaikilla aisteilla, eli todella keskittymään ruokaan.

17. Opettelen rituaalista syömistä kirjan oppien mukaan. Katan kauniisti, en syö suoraan paketista, teen iltapäivä/illan ateriasta gourmet-hetken.

18. Vältän mahdollisten häirikköruokien kotiin tuomista.

19. Nautinto edeltää korvausta. Tästä kerron enemmän myöhemmin, mutta lyhykäisyydessään - kun ranskatar aikoo syödä tukevammin, esimerkiksi illan juhlissa. hän tekee korjausliikkeen pikimmiten, esim. seuraavana päivänä tekee pidemmän lenkin tai syö kevyemmin. Olennaista on että korvaus tehdään nautinnon jälkeen ei ennen. Vieraita eivät ole minullekaan päivät, jolloin olen paastonnut koko päivän, koska tiedän, että illalla on luvassa jotain raskaampaa. Sitten olen vetänyt niin paljon kuin pystyn ja kivuliaana pyörinyt kotiin. Ei tarvitse olla mikään Einstein tajutakseen, ettei se ole erityisen nautinnollista oikeasti. 

20. MUISTAN ETTÄ TRIMMAUSVAIHEEN PITÄISI OLLA MIELLYTTÄVÄÄ AIKAA! Aikaa löytää uusia makuja, aikaa oppia, mikä itselle todella tuottaa nautintoa, samalla kun paino tippuu.

Ranskattaret eivät liho - Toimiiko? -Sufna selvittää! Osa: 2

Ensimmäinen vaihe

Guiliano kertoo kirjassaan vaihto-oppilasvuodestaan suuressa ja mahtavassa Amerikassa. Tuliaisena hän raahaa mukanaan vararengasta vyötäröllään. Tästäkös nuorinainen ahdistuu ja elämä tuntuu kamalalta, muutto Pariisiin ja yliopistoelämän aloittaminen eivät auta asiaa. Onnekseen Mireillellä on ihana äiti, mamie, jolla on ratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin (ja kaikki maailman parhaimmat reseptit). Mamie otta yhteyttä tohtori-ihmeeseen, joka pyytää nuorta Mireilleä kirjaamaa ylös kaiken, mitä kolmen viikon aikana suuhunsa laittaa. Näin tein myös minä. 3 viikkoa kirjasin kaiken ylös niin tarkasti kuin suinkin pystyin. Välillä laitoin myös kommenttia itselleni, että millä mielellä söin ja mikä olo oli syömisen jälkeen. Pyrin myös laittamaan, missä söin ja missä työvuorossa olin, jotta näkisin, toistuuko joku tietty kaava vuorojen mukaan. Olen joskus aikaisemminkin tehnyt ruokapäiväkirjaa muutaman päivän, mutta yleensä laiskuuksissani en jaksa kovin kauaa, ja myös muutan syömiskäyttäytymistäni tervellisempään automaattisesti. Tällä kertaa päätin pyrkiä syömään niin itselleni tavallisesti kuin yleensä teen.

Itse olen ajatellut, että minulla on melko terveellinen ruokavalio, mutta minulla on vain huonoja syömistapoja. Päiväkirja kuitenkin paljasti, että vaikka peruspohja onkin ihan ok, lisäilen sen päälle kaiken laista kivaa pientä, joista sitten yhdessä muodostuu jotain vähemmän kivaa. Kirja ohjaa huomaamaan omat "häiriköt" eli ruuat joita syö pakonomaisesti liikaa. Esimerkiksi, jos syöt konvehtirasian iltaisin, silloin suklaa on sinun häirikkösi. Itseltäni en löytänyt mitään yksittäistä ruoka-ainetta jota söisin mielin määrin, vaan ajaudun syömään koska jotain nyt vain sattui osumaan tielleni. Laitan tähän listan huomioista, joita tein omasta päiväkirjasta.

Sufnan häiriköt

- Käytän aivan turhaan teessä makeutusainetta, huomion arvoista on että teen niin vain töissä, kotona minulla ei edes ole ko. tuotetta. Puollan myös kirjan ajatusta siitä, että makeutusaine ei tyydytä makean himoa, mutta pitää sitä yllä kokoajan muistuttamalla itsestään.

-Syön impulsiivisesti, syön kun on nälkä, kun on tylsää, kun ei ole muutakaan, kun jotain vai sattuu tielleni. Ruokailu rytmini on hyvin löyhä, työpaikan tauot tuovat struktuuria, mutta kotona, en välttämättä syö kunnon ateriaa, vaan syön voileipiä pisin iltaa. En myöskään suunnittele kunnolla syömisiäni, sitten olaan tilanteessa, että jääkaapissa ei ole muuta kuin leipää.

-Vaikka en kotiin kannakaan mahdottomia määriä hyvyyksiä, on työpaikan kahvipöytä viholliseni. Tämä taitaa olla monen kompastuskivi. Vaikka kotiin ei ostaisikaan mitään, tulee kahvitauolla huomaamatta otettua yhden tai kaksi piparia, muutama sipsi, pari suklaata.

-Toiset ovat humalahakuisia juojia, minä olen ähkyhakuinen syöjä. Tämän jo tiesinkin, mutta olihan se ihan hyvä itselle vielä todentaa. Tämä on kai ihan lapsuudesta tuttu ajatusmalli, tulen tuputtaja perheestä. "Syön nyt hyvin, että jaksaa", "ethän ole syönyt vielä mitään, ota tyttö lisää". Hyvin usein kuultuja lauseita mamman ruokapöydässä. Olen siis oppinut tavan, että kun syödään, on syötävä paljon, ja vasta kun on ähkyolo on hyvä. Tavoittelen siis ähkyn tunnetta. Olen myös sikäli hyvin kasvatettu, että lautanen on syötävä aina tyhjäksi, ja se on syötävä vaikka sitten oksennus kurkussa.

-"Tyhmä määrä" tämä on lapsuuden kodissani tuttu määrä. Tyhmä määrä on sellainen määrä ruuan tähteitä, ettei niitä viitsi enää laittaa jääkaappiin, koska niistä ei saa enää kunnon kokoista annosta, mutta kun poiskaan ei raaski heittää. Ratkaisuna siis on, että on vain yritettävä jaksaa syödä vielä vähän, ettei vaan mene hukkaan. Taloudellista kyllä, painonhallinnan kannalta typerää, jos ähkyä ei vielä tähän mennessä ole nyt siitäkään ei enää tarvitse huolehtia.

-Silloin tällöin tulee ostettua kaupan maustettua jogurttia, ja nehän sisältävät hirveän määrän sokeria.

-Itse en osta limsoja lainkaan, mutta mieheni ostaa. Kuvittelen etten juo niitä, mutta kappas vain, käyn välillä "lainaamassa" hänen pullostaan pikku tilkan. Toisinaan näitä tilkkoja tulee illan aikana useampia.

-Jonkin verran syön myös eineksiä. Joskus ihan perusteltua, mutta itse toivoisin, että ruokavalioni koostuisi pääosin puhtaasta ruuasta.

-Jos minulla on avattuna jotain, niin sitten sitä voi mennä enemmänkin, esimerkiksi koko purkki jääteetä juotuna kurkusta alas. Toisaalta pidän sitä hyvänä puolena, että jos jotain ei ole kotona, niin sitten sitä ei vaan ole. En lähde kauppaan hakemaan mitään.

-Jatkuva napostelu. Leikkele paketti jääkapissa auki. Tulos: Käy puolen tunnin välein hakemassa "vielä yksi" siivu. Saatan myös syödä fiksun kokoisen annoksen, mutta tuhoan sen käymällä rääppimässä tähteitä suoraan kattilasta myöhemmin.

-Tämä on ehkä mielestäni surullisin ja huomion arvoisin asia, nimittäin syön kunnolla pöydän ääressä vain töissä. Lapsuuden kodissa ei olisi tullut kuuloonkaan, että mitään ruokaa olisi viety keittiön ulkopuolelle. Nykyään sen sijaan syön useimmiten sohvalla ja samalla olen läppärilläni, tai luen lehteä tai kirjaa. Kerran 3 viikon aikana olen syönyt jopa sängyssä!!! Syön myös seisaaltani ja joskus kävelen tehden kaikkea muuta. Hyvä lukija, minun on tunnustettava, että olen jopa kerran hukannut voilevän kesken syönnin. En siis keskity kunnolla syömiseen vaan teen kaikkea muuta. Olen lukenut tutkimuksia, että ihmiset syövät TV:tä katsoessaan enemmän sipsejä kuin mitä söisivät ilman TV:tä. Emme siis huomaa mitä syömme.

-Kun teen ruokaa, maistelen sitä. Ei siinä sinänsä ole mitään väärää, mutta minä maistelen jatkuvasti. Ennen kuin ruoka on, valmis olen voinut syödä jo pienen aterian verran. Enää minulla ei ole edes nälkä, mutta kun pitää syödä kun kerran ruokaa on tehty.

-Syön liian nopeasti -> Ehdin syömään paljon, ennen kuin kylläisyysviesti kulkeutuu aivoihini.

Että tällaista, ei ole nättiä katottavaa. Toisaalta voi vain ajatella, että on paljon kehitettävää, ja paljon missä voi parantaa. Eli keinoja tilanteen parantamiselle on yllin kyllin, eivätkä ne ole mitään salatiedettä. Edessä on hyvin yksin kertaisia korjaus liikkeitä.

Kuvalähde:
http://www.google.fi/imgres?imgurl=http%3A%2F%2Fmedia1.annabrixthomsen.com%2F2012%2F09%2Fgluttony_1126.jpg&imgrefurl=http%3A%2F%2Ftraditionalchristianity.wordpress.com%2F2013%2F06%2F25%2Fbetween-deprivation-and-gluttony%2F&h=978&w=859&tbnid=CXr-BdesBhUnxM%3A&zoom=1&docid=Sy6dGhqxNsT7QM&ei=h12dVO3EGcj9ywPWhICwCw&tbm=isch&ved=0CCAQMygCMAI&iact=rc&uact=3&dur=1633&page=1&start=0&ndsp=18

Ranskattaret eivät liho - Toimiiko? Sufna selvittää, lisäosa 1: Reseptikatsaus

Ranskattaret eivät liho  - Keittokirja

Arvoisa lukija, olen täten myös perehtynyt Guilianon muihinkin teoksiin kirjasarjasta Ranskattaret eivät liho. Tässä ja tulevissa "lisäosissa" tulen perehtymään muihin kirjaa koskeviin asioihin kuin varsinaiseen ruokailuun ja omaan syömiseeni. Tähän siis kuuluvat mm. kirjojen tarjoamat reseptit, joita olen päättänyt testata niin hyvin kuin pystyn.

Itse kirja on juurikin keittokirja mutta se sisältää lisäksi kirjoittajan kertomuksia miten eri ruuat ja reseptit ovat näkyneet hänen elämässään, millaisia muistoja niihin liittyy. Ah, juuri näistä kohdista minä pidän. Kirja on jaettu erilaisiin osioihin mm. aamupala, lounas, päivällinen. Se kertoo myös tavoista käyttää samppanjaa, miten suhtautua siihen kun mies ja lapset eivät olekaan uuden ranskalaisen elämäntapasi kannalla, millaisia ruokavälineitä keittiössä olisi hyvä olla. Sitä voi siis periaatteessa lukea ilman, että aikoo toteuttaa yhtään reseptiä.  Kirja pohjautuu varsinaiseen Ranskattaret eivät liho kirjaan, mutta olemukseltaan se on vähän kuin ensimmäisen kirjan sanomaa pohdiskeleva teos.

Seuraavaksi esittelen ensimmäisen tästä kirjasta kokeilemani reseptin ja hyvät ihmiset olen löytänyt ihanan puuroreseptin! Olen kyllä kuullut luumupuurosta, mutta olen niin tylsäpäinen, etten olisi ikimailmassa tajunnut laittaa sinne sitruunan kuorta. Parhautta! Tästä tulee takuula yksi lisä vakioresepteihini. Pidän paljon puuroista ja tämä on kiva tapa piristää perus kaurapuuroa. Resepti on myös edullinen, joka tietysti aina vaikuttaa positiivisesti minun mitta puullani. 

Kaurapuuro sitruunankuoren ja luumujen kanssa

2-4 annosta

2,5 dl kaurahiutaleita

6 dl vettä 

hyppysellinen suolaa

2 rkl hunajaa

1 tl suolatonta voita
sitruunan kuorta

runsas dl maitoa

1,75 dl kivettömiä kuivattuja luumuja hienonnettuina

1. Keitä kattilasssa 3-4 minuuttia kaurahiutaleita, vettä ja suolaa.         Sekoittele

2 Lisää hunaja, sitruunankuori, voi ja maito. Keitä 1 min ja lisää          luumut. 

Kuvat: Härskiä googlesta kopiointia.

Ranskattaret eivät liho - Toimiiko? - Sufna selvittää, on jälleen ihmiskokeen aika! osa 1

Bonjour arvoisa lukija! Viime krjoituksista on pitkä aika, Heunu on pitkällä maailman valloitusreissulla ja Sufna on ollut saamaton ja laiska. Lähi aikoina Sufnan on ollut kuitenkin pakko tunnustaa, hänestä on tullut jojo-laihduttaja. Painoni on muutama kerran elämässäni tippunut spontaanisti elämäntilanteesta johtuen ja viime keväänä oikeasti laihdutin häitäni varten. On kuitenkin sanottava, että aina kaikki on tullut takaisin. Ne häitä varten poistetut, suloiset 7 kiloa ovat palanneet vain muutamassa kuukaudessa häiden jälkeen. Tämä kaikki johtuu tietysti omista syömistottumuksistani kun ote pääsi herpaantumaan. Minulla ei ole mitään suuria paineita laihtua, painan suunnilleen 70 kiloa ja olen hiukan reilu 166 cm pitkä, joten paino indeksi näyttää lievää ylipainoa. Mutta vaikka sinällään olen ihan okei nykyisen painoni kanssa, enkä siitä erityisesti kärsi, olisi mielestäni hauska tiputtaa muutama kilo. Sehän käy varsin helposti, mutta haluaisin jotain pysyvämpää, kuin hetken rutistuksen. Olen jo monta kertaa itse nähnyt, että sitkeään juurtuneet ruokailutapani tuovat minut aina samaan tilaan, ei lihava, mutta hieman "pehmoinen". Olen alkanut pohtimaan, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan kun ikää tulee väistämättä lisää, jolloin myös aineenvaihdunta hidastuu ja painoa alkaa varmasti kertyä. Siitä ovat esimerkki sukuni muut naiset, kaikki ylipainoisia, mutta nuorena olleet suorastaan laihoja. laihempia, kuin minä koskaan. Se kaikki on kuitenkin nyt mennyttä. Äiti tuskailee edelleen raskauskilojen kanssa, vaikka hänen nuorin lapsensa on jo 19.

Olen ajatellut, että mitä nuorempana korjaan tämän epäkohdan, sitä paremmat kortit minulla on tulevaisuuteen. Hyvässä tapauksessa minun ei siis tarvitsisi koskaan aamulla 40 vuoden kieppeillä todeta, että hyvänen aika, minähän olen suorastaan lihava! Sen verran realiteetti terapiaa sain tällä viikolla, kun olin lähdössä pikkujouluihin, ajattelemani musta kotelomekko ei enää mahtunutkaan. Sain sen kyllä survottua päälleni, mutta näytin pian poksahtavalta grillikyrsältä, ja tarkoitus oli mennä syömään kolmen ruokalajin menyy. Juu ei onnistu. Mielestäni ei ole mitään järkeä saada painoa sen verran, että joudun ostamaan uudet vaatteet. Minulla ei ole mitään hyvää syytä saada lisäpainoa, jos olisin raskaana tilanne olisi toisin, mutta en ole. Minulla ei siis ole mitään hyvää tekosyytä ottaa lisäkiloja.

 

Pitkästä aikaa kirjastossa silmiini osui Mireille Guilianon kirjan Ranskattaret eivät liho. olen lukenut kirjan jo aikaisemmin ainakin kahdesti, koska mielestäni se oli mukavaa luettava. Rakastan ruokaa ja uusien makujen kokeilua, suorastaan elän syödäkseni. Minulle aiheutuu suorastaan henkistä tuskaa kun ajattelen, että maailmassa on niin paljon ruokalajeja, eikä elämässä ei ehdi kaikkea maistamaan. Myös kirjailijalla näyttää olevan samanlaiset intohimot ja viehätyin kovasti, kun hän kertoi kirjassaan eri ruokalajeista ja niihin liittyvistä muistoista lapsuutensa ranskassa. Ah, tämä voisi olla kulinaristille jonkinlainen eroottinen ruokanovelli. Kirja ei esittele dieettiä vaan nautiskelevaa elämäntapaa. Minä ainakin olen niin hedonistinen, että käyn koukkuun kiinni kun jossain luvataan lisää nautintoja. En pidä ajatuksesta, että jotain ruokaa ei saisi syödä, sillä kaikki on kiinni kohtuudesta, ja sitähän minulla ei ole, joten tähän ongelma kiteytyy. Nyt jälleen kerran olen kirjan lainannut, ja tällä kerralla olen ajatellut, että jospa pelkän lukemisen sijasta kerrankin yrittäisin myös toteuttaa siinä olevia asioita. Ei minulla mitään menetettävääkään ole.

Tässä ihmiskokeessa aion siis paneutua kirjaan ja ranskalaiseen elämän tapaan tarkemmin. Aion analysoida kirjan neuvoja suhteessa itseen. En kuitenkaan aio seurata kirjaa orjallisesti, sillä siinä on muutamia kohtia, jotka eivät kohtaa omien ajatusteni tai elämän tilanteeni kanssa. Olen myös suuri japanilaisen ruuan ystävä, joten todennäköisesti otan vaikutteita myös nousevan auringon maasta. Mutta siinä ei mielestäni ole mitään vikaa, sillä ovathan hoikimmat naiset juurikin Japanissa ja Ranskassa. Miksi ei siis ottaa parhaita paloja molemmista? Todennäköisesti tämän ihmiskokeen aikana arvioin myös Moriyama Naomin Japanilaiset eivät vanhene, eivätkä liho kirjaa, sillä se tuntuu sopivan mukaan kokeeseen, kuin nenä päähän. Olen myös huomannut tiettyjä yhteneväisyyksiä Japanilaisen ruokakulttuurin ja Ranskattaret eivät liho kirjan neuvojen välillä, vaikka muuten hyvin erilaisista ruuista onkin kyse.

Koska suhtaudun tähän kokeeseen intohimoisesti, todennäköisesti postaus välit ovat pitkiä, koska aion antaa prosessille aikaa ja todella tahdon oppia siitä jotain, joka säilyy.

Kaikella rakkaudella

Sufna

Kuva: härskisti kopioitu sivulta: http://cdon.fi/kirjat/guiliano,_mireille/ranskattaret_eiv%C3%A4t_liho-10601771

Tabermannista häkeltyneenä

Hetki

Se on se hetki,

Rakkauden hetki:

edessä korkea muuri

Se on taivasta korkeampi

ja ulottuu syvemmälle

kuin yksikään juuri

Sitä hetkeä kutsutaan

rakkauden hetkeksi

Se on se hetki

jolloin rakkaus kysyy meiltä

uskallammeko olla

rakkauden lapsia.

Uskallammeko

kauhistuttavan korkean

muurin edessä

tulvillaan uskoa ja toivoa,

kirkkain silmin kuin lapset,

sanoa ettei muureja ole,

on vain mahdollisuus

tarttua vielä yhteen käteen

-Tabermann 2005-

Avokin kanssa päätimme alkaa etsiä hääkutsuihin sopivaa runoa. Suunnistimme paikalliseen kirjastoon, jossa ummikkoina nappasimme monta runoteosta. Mukaan tarttui kolme Tommy Tabermannin kirjaa.

Rakkauden kolme kehää. 2005. Gummerus

Rakkauskirja. 2008. Minerva.

Suutele minulle siivet. 2004. Gummerus

Vaikka Tabermann olikin minulle runoilijana tuttu, eikä Yle:n Uutisvuoto ollut enää mitään Tabermannin lähdön jälkeen, en ollut kuitenkaan määrällisesti lukenut kovinkaan montaa hänen runoaan. Kirjastossa valitsimme hyllystä kirjoja ilman sen suurimpia kriteereitä. Tärkeintä oli jos kirjan kannessa luki jotain rakkaudesta tai se oli punainen tai muuten hempeän näköinen. Noh, kotona kun aloimme tarkemmin selvittää mitä tuli lainattua, tulimme vähän aikaa selattuamme siihen tulokseen, etteivät Tommyn runot ainakaan näistä kirjoista hääkutsuumme päätyisi. Kaikki kirjat sisälsivät kokonaisuudessaan eroottista runoutta, joiden kirjoittamisesta hän nimenomaan oli tunnettu. Tämä toki luki kirjojen takakansissa, mutta emmepä me niitä lukeneet laiskuuksissamme. (Olisihan sitä kyllä voinut testata suvun huumorintajua.) Sisuunnuin kuitenkin, ”ja minähän nämä luen, kun olen kerran lainannutkin!”. Ja näin Tabermannin eroottiset runot päätyivät osaksi työmatkakirjallisuuttani. Pahoittelen jos olen aiheuttanut hämmennystäni ja punoittavia poskia kanssamatkustajissani, mikäli ovat lukeneet kirjaani olkani yli.

Rakkauden kolme kehää

Kirja sisältää monipuolisesti eri tasoisia eroottisia runoja. Eri tasoisella tarkoitan, että osa runoista on vähän rohkeampia ja osa taas vähän vähemmän rohkeita. Blogauksen aloittava runo on lainattu tästä kirjasta ja on ko. teoksesta suosikkini.

Suutele minulle siivet

Tämän kirjan nimi kuulosti mielestäni ihanalta ja siksi lainasin sen. Luin kaikki kirjat perän jälkeen, joten sekoitin mitkä runot missäkin kirjassa ovat, mutta sanoisin, että tämä oli kirjoista rohkein. Voin olla hieman nössö, mutta itse pidän runoista, jossa asiat ilmaistaan hieman kiertoteitse ja symbolisemmin. Jotkut runot olivat makuuni ehkä hieman liian suoria. Tai sitten en vain kuudelta aamulla bussissa osannut virittäytyä tunnelmaan. Ehkäpä minun olisi kannattanut lukea niitä sohvalla viininpunaisessa silkkiaamutakissa, suklaarasia vieressäni, sunnuntai aamuna, klassista musiikkia kuunnellen.

Olihan kirjassa toki myös hauskoja, käyttökelpoisia runoja. Aion varmasti printata makuuhuoneen seinälle runon ”Intohimoisten iltarukous”. Ehkäpä se auttaa tulevassa avioliiton satamassa pitämään tuulen purjeissa, laskuvesienkin aikana. Olihan tässäkin muutamia roiseja kohtia, mutta minusta se parodioi hauskan sensuellisti iltarukousta, samalla kuitenkin puhuen tärkeistä asioista.

”... suo meille kärsivällisyyttä

odottaa toisiamme niin ettemme hukkaa

toisiamme matkalla vaan saavumme perille yhdessä

ja toisistamme onnellisina...”

Rakkauskirja

Rakkauskirja on runojen muodossa kerrottu tarina rakkauden soturista ja tämän matkustelusta maailmassa levittäen rakkautta ja pohtien sen tarkoitusta. Osa runoista on hyvin lyhyitä ja osa taas melkein sivun mittaisia pikku tarinoita, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden.

Sen enempää en lähtenyt netistä tutkimaan, mutta mieleeni juolahti, että olisiko rakkauden soturi runoilijan omakuva. Tulihan Tabermann tunnetuksi ”rakkauskansanedustajana” ulkomaita myöten kun teki laki aloitteen viikon mittaisesta rakkauslomasta.

Enää Tabermann ei ole itse meille runojaan kertomassa, mutta runoja voi lukemisen lisäksi myös kuunnella mm. Spotifystä hakusanoilla: ”Älä Sano Ehkä”, ”Kaksi ihoa” ja ”Tommy Tabermann”

-Sufna

Kuva: 

Tommy Tahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Tommy_Tabermann